keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Lempiäijäni Pekka

Kuten olen monesti tuonut esiin Pekka on yksi lempiäijistäni. En tiedä tarkalleen mikä Pekassa vetää minua puoleensa, mutta tunnen jonkinlaista sielun veljeyttä Pekkaa kohtaan. Ehkä se johtuu siitä, että olemme molemmat miehiä parhaassa iässä ja kaiken lisäksi emme ole rumuudella pilattuja.  Kerran Pekka myös pelasti jalkani viemällä minut eläinlääkäriin, jonka maksoi itse vähistä rahoistaan, mutta se onkin jo aivan toinen tarina. Pekka is my man!

Minä ja lempiäijäni Pekka
Kun pienenä poikana viime elokuussa saavuin tänne Järvenpäähän täysmajoitukseen, pääsin paremmin tutustumaan Pekkaan. Pekka tunnusti minulle, ettei ole aiemmin ollut suuri kissojen ystävä, vaikka onkin niitä tykännyt välillä kainalossa pitää. Kyselen että millaisia kissoja sitä on kainalossa pidetty, mutta Pekka ei kuulemma tohtinut enempää niistä kertoa. Taitaa olla joitakin rotukissoja, joista en kamalasti välitä ja Pekka herrasmiehenä ei halunnut loukata tunteitani. Tällä hetkellä Pekka pitää kainalossaan kuitenkin vain yhtä kissaa ja se olen minä Viiru-kissa.

Yhden kissan mies.
Viime vuonna Pekkaa näkyi harvemmin, yleensä vain viikonloppuisin. Kyselinkin Pekalta silloin aina sunnuntai iltaisin, että minne sinä taas menet. Pekka kertoi käyvänsä armeijaa Santahaminassa. En ymmärrä mikä se armeija on, mutta Pekka selitti sen olevan paikka, jossa varusmiehiä opetetaan sotimaan. Kyselin, että koska sitten olet lähdössä sotimaan, mutta Pekka vastasi nauraen, ettei Suomi luultavasti enää koskaan joudu sotimaan, mutta armeijaa tulee silti ylläpitää. En oikein ymmärrä edelleenkään koko sotimista. Ihmisiä opetetaan sotimaan sotaa, jota ei koskaan tulla edes sotimaan.

Meidänkin äiti opetti meitä pentuina leikin ohessa vaanimaan ja saalistamaan. Hän piti sitä tärkeänä, että jokaisen kissan tulee ne taidot oppia. Vielä tänäkin päivänä leikimme siskoni Täplän kanssa vaanimisleikkejä keskenämme. Olen myös huomannut, että mitä enemmän niitä harjoittelee sitä paremmaksi siinä kehittyy. Pekkakin varmaan opetteli vaanimisleikkejä siellä armeijassa. Pitää joskus pyytää Pekkaa näyttämään joitakin erikoisliikkeitä, jotta siitä koko armeijahässäkästä olisi jotain hyötyä edes minulle. 

Hieman laatuaikaa kahdestaan.
Tämän vuoden puolella Pekka tosin oli alkuvuodesta kateissa jossakin. Kun Pekka vihdoin tajusi tulla takaisin kotiin, niin tarrauduin Pekkaan kaikella voimallani enkä enää päästänyt irti. Pekalla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä makaamaan kanssani sohvalle. Kyselenkin Pekalta, ettei kai hän taas ole karkaamassa johonkin. Pekka sanoi asuvansa nykyisin Vaasassa, jossa käy yliopistoa. Kysyin jos voisin muuttaa Pekan luokse sinne, mutta hän sanoi etteivät kissat voi asua opiskelijasoluissa. Masennuin jopa vähän tästä tiedosta, mutta toivoin Pekan käyvän usein luonani vierailulla. 

Jälleennäkemisen riemua ja ihanuutta pitkästä aikaa.
Kaikki kuitenkin muuttui maaliskuun alussa. Yhtäkkiä Pekka oli kotona melkein koko ajan. Pelkäsin koko ajan, että kohta se Pekka taas lähtee omille teilleen niin kuin meillä miehillä on usein tapana, mutta ei hän ole vieläkään lähtenyt mihinkään. Tänään rohkenin vihdoin kysyä Pekalta, mistä okein  on kyse, mikset ole vielä lähtenyt luotani pois. Pekka sanoi sen johtuvan vaalikampanjastaan, jonka takia häntä tarvitaan nyt täällä Järvenpäässä ja Uudellamaalla. En ollut ennen kuullutkaan mistään vaaleista ja vaadinkin Pekkaa selittämään tarkemmin. Hän kertoi, että huhtikuussa käydään eduskuntavaalit, jolloin valitaan 200 kansanedustajaa, joista 35 valitaan Uudeltamaalta. Kyselin, että miten ne oikein valitaan, arpaa heittämälläkö. Pekka valisti minua lisää ja kertoi, että edustajat valitaan äänestämällä, ja eniten ääniä saaneet pääsevät läpi tai aina niin kuulemma ei ole suhteellisen vaalitavan ansiosta. Jotkut ehdokkaat voivat päästä sisään pienelläkin äänimäärällä, jos on hyvä ääniharava samassa puolueessa. 

Kyselinkin Pekalta mitä sitten tapahtuu, jos hänet valitaan eduskuntaan. Hän kertoi jäävänsä pysyvästi Järvenpäähän. Meinasin pakahtua onnesta. Pekka jäisi pysyvästi luokseni, jos hänet valittaisiin!! Lupasinkin silloin tehdä kaikkeni auttaakseni Pekkaa pääsemään läpi, sillä onhan kyseessä myös minunkin etu. Valtuutin Pekan vielä ajamaan Vapaus kissoille liikkeen asioita valtakunnan tasolla ja olemaan liikkeemme äänitorvena kaikkialla missä hän liikkuukin. Pekka lupasi hoitaa tehtäväänsä ilolla ja vastuulla.


Voi pojat toivottavasti Pekka pääsisi läpi, joten kaikki minun ihailijat äänestäkää Pekkaa numero 402 Uusimaa.












Tässä vielä loppuun iskevä ja hauska vaalibiisi Uusi aika, jossa lempiäijäni Pekka on keulahahmona.  Katsokaa, nauttikaa ja pistäkää kiertoon.


Terveisin Viiru - Vaalikissa

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kevättä ilmassa

Saatuani vapauteni en ole oikein ehtinyt päivitellä blogiani niin usein kuin ennnen. Yritän kuitenkin parantaa tapani ja ilahduttamaan ihalijoitani edes pari kertaa viikossa. Kerroin edellis kerralla siitä ihmeellisestä ja oudosta tuoksusta, jollaista en ole ikinä ennen haistanut. Menin siitä tuoksusta niin sekaisin, että olen yrittänyt selvittää sen alkuperää siiitä lähtien. Luulin sitä aluksi joksikin syötäväksi. Voi kuinka hölmö olinkaan, kun nyt ajattelen.

Olen vihdoin oivaltanut mistä oikein oli kyse - tietenkin keväästä. En ole ikinä kokenut kevättä, mutta olen huomannut sen olevan jotain ihmeellistä. Ilmat lämpenevät, päivät pitenevät, luonto herää eloon ja kaikki tämä tuoksuu huumaavasti kaikkialla. Olen jo ihan hullaantunut tästä ihmeellisestä ajasta, jota kutsutaan  kevääksi.  

Tein tutkimusmatkoja, joiden tarkoituksena oli päästä selville tästä ihmeellisestä tuoksusta. Tutkin tarkkaan joka paikan ja kolon. En kuitenkaan päässyt puusta pidemmälle, vaikka kuinka tutkin ja haistelin. Tässä pieni kuvasarja yhdestä tutkimusmatkastani.

Tuleeko se täältä...

Vai kenties tuolta...
Kyllä se tuoksu tulee täältä...
Nyt en olekaan niin varma enää...
Ehkä se tulee puunlatvasta...


En saisi kyllä mennä naapurin puolelle...

mutta jos vain vähän haistelen ja katselen.

Tulisiko se tuoksu  täältä vajasta...














Olisko sittenkin puussa. En jaksais nyt kiivetä sinne ehkä Täplä vois, kun se on hulluna puihin.
Missäköhän se Täplä on... En kyllä ikinä löydä sitä tuoksua.
Nyt vois vaikka vähän peseytyä ja jatkaa myöhemmin.

Terveisin Viiru - Kevään orja

torstai 17. maaliskuuta 2011

Miten kävi Japanin kissoille?

Anteeksi ettei minusta ole kuulunut mitään vähään aikaan. Japanin katastrofin seuraaminen on vienyt tässä viikon aikana kaiken huomioni. Olen erityisesti ollut huolissani japanilaisista kissoista. Mitä heille nyt kuuluu? Ovatko kaikki kissat jääneet tsunamin jalkoihin vai menettivätkö he vain yhden yhdeksästä elämästään. Miten kissa selviytyy tilanteessa, jossa kaikki tuttu ja turvallinen tuhoutuu. Me kissat olemme herkkiä muutoksille ja vaadimme säännönmukaisuutta ja kotipesän, jossa voimme suorittaa tuttuja rutiinejamme. Ihmisen läsnäolo ja huolenpito on myös keskeistä, sillä ilman ihmistä kissan elämä käy mahdottomaksi. Miten käy näiden orpojen kissojen, joiden huolehtijat ovat kadonneet jäljettömiin.

"Mitä tekisin, jos minulla ei olisi kotia?"
Kolusin läpi juttuja Japanin onnettomuudesta, enkä saanut vastausta kysymykseeni ennen kuin vasta sunnuntaina. Löysin sattumalta videopätkän, missä japanilaista kissaa haastateltiin ohimennen. Kissasta oli selvästi aistittavissa suuri huoli ja epätoivo. Hän kertoi kaiken hänelle tärkeän tuhoutuneen ja ihmisten kadonneen. Hän selvisi jätti aallosta kuin ihmeen kaupalla. Siitä huolimatta hänen mielensä on vallannut lohduttomuus tulevaisuudesta, eikä hän tiedä mitä tekisi. Ruokaakaan hän ei ole saanut pariin päivään. Huoli ydinvoimalaonnettomuudesta on myös suuri. Kissa lihansyöjänä kerää itseensä ruuan kautta paljon radioaktiivisuutta, joka voi ennen pitkää käydä kissan kohtaloksi. Miksi ihmisten on pitänyt rakentaa näitä vaarallisia hökötyksiä. Miksei meiltä kissoilta kysytty mielipidettä, kun niitä päätettiin rakentaa, kyselee suuttunut japanilainen kissa.

Tässä linkki videoon, missä kissaa haastateltiin noin kohdassa 0.35. 

Japanin tilanne on erittäin vakava siis myös japanilaisille kissoille. Meidän tuleekin tukea Japanilaisia kaikin keinoin, että he saavat mahdollisimman nopeasti jälleenrakennettua tuhoutuneen alueen, jolloin ihmiset pääsevät muuttamaan takaisin koteihinsa, että pystyisivät taas huolehtimaan myös kissoistaan. Kissat pääsisivät takaisin kiinni elämäänsä ja rutiineihinsa. Me kissat emme ole niin sopeutuvaisia eläimiä kuin te ihmiset. Meille se oma paikka ihmisen hellässä huomassa on kaikista pyhin asia. Sen oman tukipisteen löytäminen on monille kissoille elämän tärkein päämäärä, ja kun sen on kerran saanut ei siitä haluaisi irti päästää - niin ihanaa se on.

Voimia kaikille japanilaisille ja kärsivällisyyttä kaikille kissoille. Positiivista on se, ettei mikään voi enää mennä huonompaan suuntaan vaan kohti parempaa. Tässä loppuun Israel "IZ" Kamakawiwoʻole'n herkkä kappale Somewhere Over the Rainbow.

Terveisin Viiru - Japanin kissojen asiamies

torstai 10. maaliskuuta 2011

Hip hurraa vapaus koitti!

Kuten tiedätte minua ja siskoani Täplää on pidetty sisällä vangittuna viimeiset kaksi kuukautta. Kaikki sai alkunsa minun oudosta katoamisesta tammikuun alussa. Olin kaksi yötä poissa ja kukaan ei tiennyt missä. Palvelijani luulivat minun karanneen ja pelkäsivät että teen sen uudestaan, joten eivät päästäneet minua eikä Täplääkään enää ulos. Täpläkin on sen takia ollut minua kohtaan välillä erittäin vihamielinen. 

"Tästäkö tää ovi avataan?"
 Löysin täältä netin ihmeellisestä maailmasta sattumalta kuvani tuon mysteerisen katoamiseni aikoihin. Se oli pistetty karkurit nimiselle nettisivulle. Viestissä luki, että olin muka ollut harhailemassa ja minut oli otettu talteen. Mitä ihmettä sekin tarkoittaa. Kai kissa nyt tutustuessaan uusiin paikkoihin saattaa vähän harhailla ja kuka kehtaa ottaa sellaisen kissan talteen. Siinähän menee kissalta ihan itsekunnioitus sirpaleiksi.

Tiedot on peitetty sivullisten suojelemiseksi. Näytän aika onnettomalta.
Todellisuudessa minun oli silloin aika kova ikävä siskoani Täplää, joka oli juuri pari päivää aiemmin jättänyt minut yksin. Huomasin, että lähistöllä oli pari muutakin kissaa ja halusin niin kovasti olla muiden kissojen seurassa. Odotin heidän talonsa takapihalla, kun heidät päästettiin  ulos ja yritin luoda heihin tuttavuutta. Tein tätä joka ilta ja kaikki sujui hienosti ja meillä oli hauskaa, enkä ikävöinyt Täplää enää niin paljon.

Yhtenä iltana näiden kissojen palvelija huomasi minut. Kohteliaana kissana tervehdin ihmistä ja esittelin itseni. Jostain syystä tämä ihminen luuli minun olleen eksynyt. Otti minut sisälle eikä päästänyt enää ulos. Yritin selittää, että päästäkää minut ulos tai pääpalvelijani muuten huolestuu. Asun ihan lähistöllä ja kuulen kuinka pääpalvelijani minua jo huuteleekin. En saanut viestiäni perille ja jouduin olemaan yön tässä oudossa talossa vain muutaman loikan päästä kotoa. Seuraavana päivänä minut vielä vietiin sinne kamalaan kenneliin, missä oli niitä hirvittäviä koiria. Onneksi jouduin olemaan vain yhden yön siellä, sillä pääpalvelijani nouti minut sieltä seuraavana iltana. Loppu onkin sitten historiaa ja olen ollut siitä asti sisällä tai päässyt ulos vain köytettynä.

Onpas paljon lunta.
Tilanteeni onneksi muuttui pari päivää sitten, kun minut ja täplä päästettiinkin yllättäen ulos. Tuotti näköjään tulosta se, kun kerroin palvelijoilleni sen koko väitetyn  karkaamiseni olleen vain iso väärinkäsitys. Lisäksi olen aina silloin tällöin huomauttanut, että kissalla on eläinsuojelulain ja metsästyslain suomalla oikeudella oikeus vapaaseen liikkumiseen ulkona, kunhan kissa ei tee tuhmuuksia ja lupasin vielä kaupan päälle olla tosi kiltti. Pääpalvelijani lupasi silloin harkita asiaa kunhan ilmat ensin lämpenisivät.

"Mikäs täällä tuoksuu..."
Olen nauttinut vapaudestani täysin rinnoin. Olen myös ihmetellyt lumen määrää mitä reviirilleni on ilmestynyt. Suuria kekoja joka puolella. Olen myös haistavanani ilmassa jonkin oudon ja ihmeellisen tuoksun, jollaista en ole ikinä ennen haistanut. Se on jotain niin ihmeellistä, että olen mennyt siitä ihan sekaisin ja olen yrittänyt saada selville sen alkuperää, jos se vaikka olisi jotain hyvää syötävää. Siitä lisää seuraavalla kerralla. Nyt nautitaan tästä minulle ja Täplälle annetusta vapaudesta. Kyllä se  vapaus vaan on arvokas asia, sen olen tässä parin kuukauden aikana oppinut.Toivottavasti en enää vapauttani menetä.

Täpläkin on taas mukavampi ja unikin maistuu paremmalta ulkoilun jälkeen.
Näen unia kuinka etsin sitä ihanaa tuoksua.

 Terveisin Viiru - Vapaa kissa

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kun kissa löysi piilopaikan

Viime kerralla kerroin kuinka katala pupu tuli meitä pelottelemaan ja Täplä pani minut etsimään sopivaa piilopaikkaa, jolle olisi käyttöä pääsiäiseen loppuun asti, jolloin pupukin olisi jo menneen talven lumia. Olen totellut siskoani, niin kuin naisia aina kuuluukin, ja piilopaikan etsiminen on sujunut  ihan mallikkaasti. Tässä tarina sen etsimisestä ja muutama kuva etsimisen tuloksista.
Ei  sopiva piilo vaikka onkin vekkuli.

Aluksi kokeilen tätä oudon näköistä ja hajuista kopperoa. Se paljastui kuitenkin aika epäkäytännölliseksi oudon muotonsa ja avonaisuutensa takia. Lisäksi se vaikutti aika likaiselta, ja Täplä enkä kyllä minäkään tykkää liasta. Tästä vaihtoehdosta luovuin melkein heti.

Tää on aika jees!




Seuraavana löysin tällaisen ihanan pahvilaatikon. Se vaikutti pasellilta. Se oli tarpeeksi suojaisa, tukeva ja kaiken lisäksi melko mukava.


Aivan liian snadi! Ei oo käyttistä





Riensin oikopäätä kertomaan Täplälle hyvistä uutisista positiivisella mielellä. Täplä taas ei ollut yhtä vakuuttunut laatikon käyttökelpoisuudesta, kuin mitä olin toivonut hänen olevan. Täplän mielestä laatikko olisi aivan liian pieni piilo meille molemmille. 

Höh! Tää on niin kiva
Nolona tunnustin, etten ollut ollenkaan ajatellut sitä asiaa. Laatikko tosiaan olisi liian ahdas meille molemmille, joten tämäkin vaihtoehto siirrettiin syrjään, vaikka se onkin todella mahtava laatikko. Taidan säästää sen itselleni hupikäyttöön.




Tän täytyy kelvata Täplälle.





Etsintäni siis jatkui edelleen ja ei mennyt kauaakaan, kun joku oli jättänyt lattialle toisen laatikon. Tämä laatikko vaikutti todella lupaavalta. Se oli todella suojaisa ja myös tarpeeksi suuri meille molemmille.


Tää täytyy korjata.
Huomasin laatikossa vain olevan puuttelliset varauloskäynnit ja ilmastointiaukot. Muutostyöt eivät kuitenkaan olisi iso työ tehdä, ja päätin tehdä ne ennen kuin esittelisin piilopaikan Täplälle. Tiedän, että Täplä valittaa aina tuollasista pikkuasioista, enkä jaksa aina sellaista kuunnella. Täytyi vain toivoa, että piilopaikka kelpaisi parannustöiden jälkeen myös Täplällekin, eikä tarvitsisi kuunnella turhaa valittamista.
Kyllä tästä hyvä saadaan




Kelpaakohan tää Täplälle?






Täplä suhtautui löytööni varovaisen optimistisesti ja tutustui tuttuun rauhalliseen tyyliinsä uuteen pesäämme.

Ainakin on tarpeeksi suuri molemmille

Olin melko varma, että Täplä ihastuisi piilopaikkaan ainakin yhtä paljon kuin minäkin.

Täplän mielestä laatikko tosiaan olisi tarpeeksi suuri meille molemmille, ja muutenkin melko lupaava piilopaikka.


Mikäs tää on?


Muutostyötkin saivat Täplän huomion, mutta eivät täydellistä hyväksyntää. Hänen mielestään varauloskäynnin tulisi olla hivenen suurempi, ettei käy nolosti ja jäädä siihen kiinni.

Sanoin Täplälle, että hän huolehtii turhista ja hänen täytyisi vain luottaa arviointikykyyni, sillä miehenä tiedän tällaiset asiat paremmin kuin hän. Täplä ei kuitenkaan ollut vakuuttunut ja jatkoi aukon tutkimista. Hän jopa kokeile aukkoa työntäen päänsä siitä laatikon sisälle.

Aika pieni aukko.

Joo tätä täytyy suurentaa.
Tämän jälkeen hän oli entistä varmempi, että aukkoa tulisi suurentaa entisestään. Hän väitti, että vaikka hän mahtuu aukosta, minun olevan niin paljon suurempi, että saattaisin jäädä siitä kiinni.







En tykännyt Täplän vihjailuista, joten päätin kokeilla aukkoa itsekin molemmista suunnista. Omaksi harmikseni totesin Täplän olevan oikeassa jälleen kerran. Mikä kuudes aisti naisilla oikein on, että ne ovat aina oikeassa.

Kyllä tästä hyvin mahtuu.
Voi ähäkutti. Jäin jumiin!
Tältä suunnalta oli aika hyvä, mutta kun yritin sisäkautta jäin vähän jumiin niin kuin sisareni oli ennustanutkin. Voi kun on noloa tällainen kissalle.





Ei muuta kun hommiin.
Ei auttanut muu kuin ryhtyä hommiin ja suurentaa aukkoa hivenen suuremmaksi Täplän ohjeiden mukaan.

Töihin siitä. Ei kelpaa.

Oli hyvä, että Täplä oli tällä kertaa työnjohtajana, niin ainakin työ tuli hoidettua hyvin loppuun asti.




Lopulta olimme molemmat tyytyväisiä, Täpläkin vaikkei sitä niin näyttänytkään ulospäin. Sisareni ei pienistä hötkyile ja hänen mielestään on vielä paljon tehtävää, mutta olemme edistyneet ihan mukavasti projektissamme. 


Luulemme, että tästä voisi tulla mainio piilopaikka, jos tilanne kärjistyy niin pitkälle, että sille on todellista käyttöä. Siihen asti tämä meidän uusi pesämme on oiva paikka vaikka leikkiä tai nukkuakin. 


Terveisin Viiru - Pesänrakentaja

torstai 3. maaliskuuta 2011

Pääsiäispupu vihaa kissoja

Tänne tupsahti eilen outo ilmestys, taitaa olla  sellainen pääsiäispupu. Pupu yritti saada meidät mukaan pääsiäisen juhlintaan ja viemään eteenpäin pääsiäisen ilosanomaa muillekin kissoille. Sanoin suoraan, etteivät kissat usko typeriin satuihin eivätkä vietä myöskään pääsiäistä ja pupukin on parhainta jahdattuna. Pupu taisi vähän loukkaantua tylystä asenteestani, mutta hän väitti palaavansa takaisin pääsiäisenä, jolloin katsotaan kummassa on enemmän potkua pupussa vai kissassa.

Pääsiäisenä tavataan!
Luin jostain, että herkkäuskoiset ihmiset uskovat  pupun tekevän kaikennäköisiä temppuja ja jakavan loppumattomasta pussistaan kaikille suklaamunia, ihme kun ei kultamunia. Kaiken näköisiin ajasta jälkeenjääneisiin kummajaisiin ja hokkus pokkus temppuihin ne ihmiset uskovatkin. Olen alkanut pitää ihmisiä vielä tyhmempinä kuin aluksi luulin, kun uskovat kaiken näköisiin lässytyksiin . Olen ylpeä, että meillä kissoilla ei ole mitään epäloogisia uskomuksia. Ainoa asia mihin uskomme on omista rutiineista kiinni pitäminen, puhtaus ja lepo. Kaikki muu on toissijaista. Paitsi hyvä leikkituokio on aina poikaa. 

"Kyllä mä sut voittaisin kuus nolla"
Itse en kauheasti ollut moksiskaan typerästä pupusta ja ajattelin sen olevan melko vaaraton, vaikka näyttikin aika tyhmältä virnistyksineen ja oli selvästi aika ylipainoinenkin. Olisin voittanut mokoman pupun käden käänteessä, sillä olen paljon nopeampi ja kettärämpi kuin kömpelö ja ikivanha satuolento. 

Mikä kummajainen toi on? Pääsiäispupuko!?!
Täplä oli toista mieltä. Hänen mielestään pupun katseessa ja olemuksessa oli jotain niin synkkää ja pelottavaa, että meidän tulisi ottaa vakavasti tämä uhka. Täplä uskoo, että pupulla on jotain kissoja vastaan ja aikoo tehdä meille jotain kauheaa kun pääsiäinen koittaa. Täplä oli niin vakuuttava pelossaan, että sai minutkin uskomaan pääsiäispupun vihaan ja halustaan karkoittaa kaikki kissat takaisin Egyptiin. tai mistä ovat tulleetkin. Pääsiäinen olisi kuitenkin kohta täällä, joten mitään todellista kissojen vastarintaa pupua vastaan emme tuskin enää pystyisi organisoimaan, mutta meidän tulisi tehdä kaikkemme, jotta selviäisimme edes pääsiäisen yli. Pahinta on se, että ihmiset ovat jostain syystä hullaantuneita pupusta, eivätkä näe sen vaarattoman ulkokuoren läpi niin kuin me kissat, joita ei niin vain huijata.

Toi pupu on aika pelottava. Kissan häntä sen kertoo.
Aloitimme Täplän kanssa operaation pääsiäispupun lamaannuttaminen ja karkoitus sekä pahimmassa tapauksessa siltä piiloutuminen ja suojautuminen. Olemme vielä toiveikkaita, että pystymme torjumaan tämän vihollisen, mutta pahimmassa tapauksessa varaudummme piiloutumaan ja suojautumaan pupulta ja hänen vihaltaan kissoja kohtaan. Muutkin kissat ovat tervetulleita operaatioomme ja kaikki selväjärkiset ihmisetkin. Koirat eivät kelpaa, kun eivät selvästi pysty ajattelemaan omilla aivoillaan. 

Onneksi pääsiäinen kestää vain muutaman päivän, joten piilon ei tarvitse olla erityisen suuri tai ihmeelinen. Me , piilopaikkaa. Ihmettelin, että miksi minun pitää se löytää, kun Täplän ideahan se oli. Hän sanoi, että miehet suorittavat fyysisen työn, jota me naiset voimme sitten arvostella ja tarvittaessa kehittää. Niinhän se kai on. Naiset osaavat paremmin arvostella kuin me miehet.

"Viiru alas etsiä meille piiloa!"



Seuraavalla kerralla kerron kuinka piilopaikan etsintä sujui.



Terveisin Viiru - Pääsiäispupun vastustaja

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...