lauantai 25. kesäkuuta 2011

Kesäkissan juhannus

Minulle on kerrottu, että tänään vietetään juhannusta Suomessa, keskikesän juhlaa. Perinteisesti siihen kuuluu yhdessäoloa, grillaamista, saunomista ja uimista. En harrasta mitään edellä mainituista, ei oo mun juttuja. Kaiken lisäksi minut on jätetty yksinään tänne tukikohtaani. Tai no on täällä joku palvelija huolehtimassa tarpeistani ja Täpläkin on seurana, mutta ei sillä sakilla oikein kunnon juhannusjuhlia saada aikaan.
"Mälsää! Mitä sitä tekis? Seikkailemaan..."
Joten miten kesäkissa voisi viettää juhannustaan kaupungissa yksinään. Lähdin siis tutkimaan kotikaupunkiani Järvenpäätä ja ottamaan selville, mitä kaikkea täällä voisi tehdä jussina. En ollutkaan ennen käynyt kaupungin keskustassa tai järven rannalla. Kaiken kaikkiaan kaupunki vaikutti aika autiolta ja rauhalliselta

Autio keskusta.
Kaupungin maamerkki kolmisointu seisoo tukevasti kolmella jalallaan.

Rantakin vaikutti alkuksi aika tyhjältä, mutta katsottuani tarkemmin huomasin rannalla olevan meneillään jonkinlainen herätyskokous. Ryhmä ihmisiä oli kasautuneena tiiviiseen ympyrään, jonka keskellä seisoi pieni poika. Joku iso mies puhui kovaan ääneen jotain omituista. 

"Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen..."
Aluksi luulin, että ne isot ihmiset kiusaavat sitä pientä poikaa. Olin jo täydessä valmiudessa käyttääkseni supersankarin taitojani auttaakseni poikaa, mutta sitten tapahtuikin jotain yllättävää. Se poika lähti juoksemaan järveen vaatteet päällä ja pian muutkin juoksivat sinne. Kummallista sakkia. Miksi ihmeessä mennä vapaaehtoisesti märkään järveen ja vielä vaatteet päällä. Päästyäni kauemmas alkoi sieltä rannalta kuulua kamala mekkala kaiken huipuksi. Liittyyköhän tämä jotenkin siihen juhannus kostajaan, josta kaikki puhuu. Ei me kissat ikinä tehtäisi mitään noin hullua. Ei oo meidän juttu.

"Juostaan kilpaa järveen!"
Jatkoin siis edelleen tutkimusmatkaani turhautuneena. Löytyykö tästä kaupungista mitään järkevää tekemistä. Päätin lähteä järven toiselle puolelle. Matka vaan olikin pitempi kuin miltä aluksi näytti. Uimalla olisi tietenkin päässyt nopeammin, mutta me kissat emme sellaista harrasta edes juhannuksena.

Valkoinen kaupunki järven rannalla.
Järven toisella puolella, jota myös vanhankylänniemeksi kutsutaan, olikin vähän enemmän tutkimista mutta ei sen enempää tekemistä. Täälläkin oli ranta ja laituri. Laiturilla oli yksinäinen ihminen. Tämä oli sen verran fiksu, ettei hypännyt aallokkoon. Hyvä niin sillä en ollut hengenpelastus tuulella.


Rannan vieressä oli paljas kenttä, missä oli outoja keltaisia pömpelöitä. Ehkä ihmiset yrittävät pyydästää niillä jotain eläimiä syötäväksi, sillä eiväthän ne muuten mitään kiinni saakaan. Viikon päästä tällä nurmikolla on hieman enemmän meininkiä, kun Puistobluesin pääkonsertti räjähtää käyntiin. Sinne siis!




Tässä on Vanhankylänniemen karavaani alue, jonka tunnetuin asukas oli edesmennyt laulaja Laila Kinnunen. Tällä hetkellä karavaanialue on pienessä horroksessa juhannuksesta huolimatta. Matkailukeskus on lopettanut toimintansa. Uusia yrittäjiä etsitään, mutta bisneksen käynnistämisessä voi kulua vielä tovi. Muutama karavaanari oli silti tullut viettämään juhannustaan tyhjentyneelle karavaanialueelle.


Ennen terassi oli täynnä juhlijoita juhannuksena.
Matkailukeskus on saanut uuden ilmeen remontin jälkeen, mutta on silti tyhjillään.
Hiekkaranta on täälläkin, mutta lähes autio.





Loppuun vielä kuva Järvenpään puhutuimmasta rakennuksesta eli myllystä. Tämäkin tästä kohta puretaan pois uusien rakennusten tieltä.












Ei Järvenpäästä löytynyt kunnon juhannusjuhlia edes tällaiselle rennolle kollille kuin minä. Täytyy siis tyytyä Täplän seuraan ja kenties keksiä jotain jännää tekemistä kotona. Joskus on ehkä parasta jäädä sinne, missä on parhainta olla. Nyt vois ottaa pienet tirsat ennen kuin lähden pienelle yöttömän yön yöjuoksulle.


Terveisin Viiru - Hyvää juhannusta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...